Ainiovaara - Kuvauskohde Ylitorniossa






Käytiin eräänä iltana perheen kanssa Ainiovaaralla. Se oli sellainen ex-tempore iltalenkki, kun olimme lasten kanssa viettänyt koko päivän sisällä sateen takia. Illalla sade kuitenkin lakkasi ja päätimme ottaa riskin ja uhmata tummia pilviä. Kannatti ! Koko perhe nautti reissusta tosi paljon ja meidän pieninkin jaksoi kävellä ilman yhtään valitusta korkealle vaaralle ja takaisin.




Olin katsonut aikaisemmin, että luontopolku olisi meille sopivan kokoinen reitti ja suuntasimme siis sinne. Reitin alussa oli tarjolla karttoja lainaan ja nappasimmekin sellaisen mukaan. Poikkesimme reitistä kuitenkin kesken matkan, koska minä ja lapset halusimme huippua kohden mahdollisimman nopeasti. Malttamattomia, kun ollaan :) Mies kauhisteli perässä, että törmäämmeköhän näin käärmeisiin, mutta onneksi metsässä ei ollut kuin me.
Reittivalintamme melkein kostautui, kun sitten huipulla aloimme seurata taas jotain polkua, emmekä ymmärtänyt missä kohtaa kartalla sijaitsimme., Polku mutkitteli ja mutkitteli vaaran päällä enemmän ja enemmän, mutta onneksi lopulta löysimme reitin takaisin auton luo. Tarkasta matkan pituudesta meillä ei kuitenkaan ole tietoa. Se oli sellainen matka, jonka 3-vuotiaskin jaksaa kävellä.


Luonto oli alhaalla tiivistä havumetsää varvikkopohjalla. Ylöspäin mentäessä metsä harveni ja muuttui kivisemmäksi.

Näitä vanhoja kelopuita Lapissa on paljon. Pohjoisessa puu lopettaa kasvamisensa muutaman sadan vuoden jälkeen. Tästä alkaa kelottuminen. Kelottuminen tarkoittaa, että puu tiputtaa kuorensa kokonaan ja ns. kuolee pystyyn. Se vie muutamia vuosikymmeniä. Kelottumisen jälkeenkin puu voi elää vielä satoja vuosia pystyssä, mutta kauniilta ne näytti kaatuneinakin. Nämä ovat yksi asia, jota odotinkin pääseväni kuvaamaan. Muita tällaisia asioita olivat ne vanhat ladot ja sitten suot, ruska, kunnon talvi ja upeat maisemat. Aika monta näistä on jo koettukin kolmessa viikossa!





Ainiovaara sijaitsee Ylitornion keskustan tuntumassa ja siellä sijaitsee myös paikallinen jäähalli. Vaara on tuttu myös hiihtäjille (ja hiihtoa televisiosta seuranneille). Siellä oli viime talvena mm. SM-hiihtokisat huhtikuun alussa. Näimmekin jotain merkkejä vielä metsässä kulkiessa ja uskon, että kävelyreittimme oli yksi hiihtoväylistä. Aivan uskomattomia nousuja ja laskuja. Jalat olisi ihan hapoilla, kun sinne lähtisin ensimmäistä kertaa hiihtämään yli 15 vuoden jälkeen. 
Ainiovaaralta kulkee myös hiihtoreitti talvella Aavasaksalle, joka on noin 10km pitkä. Ulkopaikkakuntalainen voisi siis vuokrata mökin jommankumman vaaran vierestä ja tehdä päiväreissun toiselle. Ei huono idea laisinkaan. Mökkimajoitusvaihtoehdot ovat Karemajat, Aurinkomajat ja Mustat mökit.



Kesällä Ainiovaaralla on myös Frisbeegolfrata. 9 väyläinen, joka näytti korkeuserojen vuoksi olevan aika haasteellinen. En tosin ole pelannut elämässäni kuin 4 kertaa, mutta uskallan sanoa, että tämä ei ole helpoin rata kulkea. Upeat maisemat sieltä ainakin on! Sieltä näkee Ylitornion ja Tornionjoenkin.
Lisää tietoa radasta löydät täältä.




Jos olisimme seurannut luontopolkua olisi vastaan tullut neljä näköalapaikkaa, laava, kota ja karemajat (vuokramökit). Ensi kerralla täytyy seurata reittiä eikä keksiä omia polkuja. Haluan ehdottomasti nähdä eri puolille vaaralta, nyt me näimme vain tänne Ylitornion ja Ruotsin suuntaan.

Tummat pilvet hiukan haittasi valokuvausta ja siksi kuvia tuli otettua yllättävän vähän normaaleihin reissuihin verrattuna. Lupaan vielä kuvata täältä tämän vuoden aikana.






Ainiovaaran tuntumasta lähti useita eri reittejä, joista ainakin osaan haluaisin tutustua. Eholampi houkuttelee ensimmäisenä, mutta täytyy tutustua tarkemmin reittiin, jotta tiedän jaksaako lapset kävellä matkan vai pääsenkö tälle reitille yksin.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Övertorneån maauimala ja uimaranta

Pääsiäisreissu Luulajaan

Tornionjoki- Suomen toiseksi pisin joki