Tie Pohjoiseen

Vuosia sitten, ennen äitiyttä, en pitänyt pinkistä väristä juurikaan. Pinkeissä vaatteissa näytin mielestäni vain possulle eikä kodissa missään nimessä voinut näkyä tämä vaaleanpunainen sävy. Sitten meille syntyi ensimmäinen prinsessa. Pikku hiljaa vaatteissa ja leluissa alkoi näkyä tämä väri ja minä ihastuin. Nykyään tämä väri on hissunkissun vallannut muitakin huoneita pienissä määrin. Napsin tänään muutamia kuvia ja vasta otettuani, huomasin teeman. Vaaleanpunaisen. Puolikiloa päivässä ;) Eikö ole ihana vaaka. Löytyi kirppikseltä Tästä "pöytäliinasta" piti tulla matto, mutta se ei vaan edennyt tarpeeksi. Näin ollen leikkasin langan ja näin siitä tuli hyvä pieni alusta olohuoneen pöydälle.

 "Ajattele vähemmän, fiilistele enemmän" on napattu hidasta elämää-sivuilta ja on mielestäni hyvä opetus. Aina ei pidä miettiä, murehtia ja analysoida kaikkea. Joskus pitää fiilistellä elämää, jotta voi löytää oikean polun. Elämä on kuitenkin lyhyt, joten siitä pitää myös nauttia. Joskus on parempi olla sanomatta mitään ja antaa kuvien kertoa oma tarina. Toivottavasti nämä kuvat auttavat teitä fiilistelemään tänään ja ajattelemaan vähemmän vakavia ja vaikeita asioita edes yhden päivän ajan. Kun mieli rentoutuu, asiat kirkastuvat ja ratkaisukin saattaa löytyä helpommin. Ihanaa viikon alkua!

Viikonloppuna olemme juhlineet perheen kesken pienimmäistä neitiä. Hän on hurahtanut prinsessamaailmaan, mutta hän ei kuulemma vielä ole prinsessa. Hänestä TULEE sellainen isona. Selvä ero. Kaikesta huolimatta hän käyttää lähes päivittäin kruunuja, koruja, mekkoja ja sormuksia. Näin kuulemma valmistaudutaan prinsessaeloon. :) Tämä meidän pienempi on myös se meidän leipuri ja oikea herkkuhirmu. Näin ollen neidin toiveissa oli myös leipominen. Tällä kertaa keittiöstä valmistui suklaabrownit. Nämä oli todella hyviä, vaikka hiukan muokkasin ohjetta. Luulempa, että kun tämä neiti oppii lukemaan, meidän keittiöstä valmistuu joka viikko jotain herkkuja. Leipomisen lisäksi toiveissa oli perhepäivä pelaillen ja touhuten. Perjantaina kävimme jo purkamassa energiaa Rovaniemen HopLopissa. Mukava ja tosi monipuolinen paikka. Kaiken kruunasi kuitenkin yhteinen herkutteluhetki TV:tä katsellen. Neiti tykkää lauluohjelmista ja katsoimme Voice of Finlandia nauhalta ja napostelimme

Aina asiat ei mene niin kuin toivoisi. Tänään Aavasaksalla piti olla laskettelurinteiden avajaiset, mutta ulkona on 21 astetta. Ei ihan laskettelu- tai pulkkakeli. Ilma oli kuitenkin todella kaunis. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.  Ajattelin, että käyn kuvailemassa hetken kovasta pakkasesta huolimatta. Ajoin kohteeseen A ja kas. Aura-auto ei ollut käynyt siellä ehkä kuukauteen. Tämän paikan olemassa olon voin kai unohtaa tämän talven osalta. Kyseessä on Aavasaksan Paviljonki, jonne reittiä on ajettu aikaisempina vuosina. Tosi harmi, olin ajatellut viedä sinne meidän seuraavat vieraat maaliskuun puolella. Täytyy kehitellä parempi paikka. Melkein jo lähdin suorinta reittiä kotiin, mutta ajelin kuitenkin kiertoreittiä kotiin. Ajatuksissa oli, että voisin käydä kuvaamassa eräältä parkkipaikalta Tornionjokea. Tässä kelissä se olisi ollut upea näky. Mutta kas, sitäkään ei ollut aurattu. Valokuvauksen kannalta t ämä päivä ei ollut minua varten. Melkein tekisi miel

Aika tarkkaan kaksi viikkoa lapset ovat kinunneet luistelemaan ulkojäälle. Aina on ollut joku este - joko olemme olleet kipeinä tai ulkona on paukkunut hurjat pakkaset. Tänään mittari näytti nollaa, joten sain vihdoin täytettyä tämän hartaan toiveen. Ennusteiden mukaan on taas tulossa kylmä viikonloppu, joten hyvä, että lähdimme.  Oman hauskuutensa reissuun teki se, että meillä on satanut lunta kaatamalla kaksi päivää putkeen. Aura-autoilla on riittänyt puuhaa eikä ihan kaikki paikat ole aurattuna - ei myöskään se kenttä. Matkaa ei meiltä ole paljoa, mutta pikku tassuille kaikki ylimääräiset metrit tuntuu toppavaatteissa ikuisuuksilta. Päätimme siis oikaista viimeiset metrit metsän läpi.. VIRHE! Älä ikinä oikaise talvella metsän läpi! Lunta oli paikoin minua takapuoleen asti ja lapsia mahaan. Todellakin nämä viimeiset 20 metriä oli toooodella pitkät ja raskaat. Epäilin jo, että emme ikinä pääse perille :) Perillä meitä odotti tosiaan kenttä täynnä lunta. Ensimmäinen homma oli te

Auringon kuvaaminen talvella on vaikeaa. Jos haluaa pitää muun maiseman oikeanvärisenä, aurinko palaa usein puhki. Tässä tilanteessa ammattikuvaajat usein yhdistävät kaksi kuvaa yhteen, jolloin valotus on oikea kaikissa kohdissa. Itse en harrasta tällaista, joten osittain aurinko on näissä kuvissa palanut puhki. Harmi, mutta onneksi maisema itsessään pelastaa tilannetta. Näistä kuvista saa kuitenkin käsityksen viime sunnuntain ilmasta ja pystyy ehkä tuntemaan sen pakkasen (-14 astetta) nenän päässään. Tähän aikaan vuodesta aurinko on taivaalla vain hetken. Mutta koska se on matalalla, hohtaa taivas upeasti jo ennen auringon nousua ja jonkin aikaa vielä auringonlaskun jälkeenkin. Tämä antaa mahdollisuuden kuvata hyvinkin erilaisissa valaistuksissa ja tunnelmissa samalla reissulla. Tämä viikko on alkanut pakkaspäivillä, mutta aurinkoisesti. Tänään ja huomenna on leudompaa ja niistä täytyy ottaa kaikki irti. Lauantaina asteet taas nousevat.

Ensimmäinen osa viime sunnuntain kuvista. Nämä kuvat jotenkin sopivat yhteen ja jo kuvaushetkellä ihastuin näihin. Joskus tällainen satumainen fiilis on parempi kuin selkeä näkymä. Viime yönä täällä taisi asteet kivuta 30 asteeseen... tai ainakin hyvin lähelle sitä. Pitäisi päästä kävellen tapaamaan ystäviä, joten mitäköhän sitä pukisi päälle ja naamaan? Ja kuinka monta kerrosta :) Vielä tämä yksi kupillinen kahvia ja sitten aloitan kerrospukeutumisen. Ihanaa aamua kaikille!

Blogini kuvista ei varmasti ole tullut epäselväksi, että meillä on lunta ja paljon. Yllätyin kuitenkin, kun katsoin Forecan sivuilta lumen syvyyttä - se oli nimittäin 70 cm. Enemmän on vain kahdeksassa muussa mittauspisteessä, kuten Kittilässä ja Kuusamossa.  Tämä on oikea ennätysten vuosi. Paikallisten mukaan normaalisti lunta on näin paljon keväällä, ehkä maaliskuussa. En uskalla edes ajatella paljon lunta tosiaan on huhtikuussa. Lumisten puiden vaaroista on puhuttu paljon ja sen kyllä ymmärtää, kun katsoo täälläkin puita. Painoa on varmasti todella paljon oksilla ja aina ne ei vaan jaksa.  Nämä kuvat on otettu parilla eri kuvausreissulla. Kuvat tuntuvat todella latteilta, kun ei ole värejä. Syykin on hyvin selvä - värejä ei ole ollut. Viime viikonloppuna onneksi saimme aurinkoisempia päiviä. Kyllä fiilis ja jaksaminen kasvaa selvästi, kun saa nähdä aurinkoa. Kuvia on tulossa blogin puolelle heti, kun kerkeän käymään ne läpi. Värikästä päiv